Strategia on loistava työkalu, kun sen osaa ottaa haltuun. Sillä on paikkansa liiketoiminnan edistämisessä, sillä ilman tiekarttaa on vaikea suunnistaa tuntemattomassa maastossa. Sitähän työelämä usein on. Me emme tiedä etukäteen, millaisia vaiheita epävarma maailmanaika tuo eteemme. Yrityksissä leimallista on se, että epävarmuudesta huolimatta rohkenemme lähteä liikkeelle.
Jos ei ole tietoa määränpäästä, emme tiedä mitä kohti taivaltaa, ja mitä kannattaa tavoitella. Jos matkanjohtaja antaa selkeät ja kannustavat ohjeet, erityisesti kokemattomampien vaeltajien matkaan lähteminen on helpompaa. Kukapa ei toivoisi tietoa matkan etapeista etukäteen.
Mitä matkalla tavoitteeseen tarvitaan, jos mukaan lähtijöitä on paljon, ja määränpäänä valloittaa korkea vuori? Tarvitaan strateginen suunnitelma. Tarvitaan tahtotila ja asenne. Tarvitaan tienviittoja ja tietoa maastosta. Tarvitaan työvälineitä ja turvavaljaita. Tarvitaan lepotaukoja ja ruokaa matkan varrella. Ja yhteistyötä, sillä yhteistyöllä päästään pitkälle. Kun vuori on huiputettu ja katsoo taaksepäin, niin huomaa, että strategia oli parhaimmillaankin vain suunnitelma.
Se kaikki, mitä tapahtuu matkan varrella ei suinkaan ole suunniteltua. Useissa yrityksissäkin strategia ontuu herkimmin toimeenpanovaiheessa, kun arjen todellisuuden moninaisuus vaatii tekemään muutoksia matkan varrella.
Esihenkilötyön keskeisimpiä kohtia on avata strategiaa työntekijälle. Se on hyvä tehdä keskinäisessä vuorovaikutuksessa: keskittyen, kysyen, kertoen ja kuunnellen.
- Hetkeen keskittyminen on ajan antamista, kertoo toiselle siitä, että sinä ja olet tärkeä. Keskittymällä ja olemalla läsnä viestit arvostusta toista kohtaan. Osoita tukeasi ja tahtoa pysähtyä niihin kohtiin, joissa on tarpeen pohtia, miten mennään eteenpäin. Keskittyminen strategian toimeenpanon selkeyttämiseen voi ennaltaehkäistä virheitä ja taloudellisia menetyksiäkin.
- Kysy, ettet tule olettaneeksi. Kysyminen mahdollistaa kuulluksi tulemisen! Kysy, miten työntekijä haluaa itse alkaa suuntaamaan tavoitteita kohti. Kysy, miten itse voisit olla avuksi. Kysyminen auttaa ymmärtämään, missä tarvitaan tukea tai asioiden selkeyttämistä!
- Kerro siitä, mitä ja millaisia toimenpiteitä olisi hyvä tehdä ja miksi. Sanoita ääneen hyvä ja kehittävä palaute. Huolehdi avoimesta tiedonkulusta, ja ole rehellinen.
- Kuuntele jokaista! Pysähdy kuuntelemaan herkällä korvalla, että ymmärrät. Anna perusteltuja vastauksia. Kuulostele, millaista tukea toinen toivoo. Varmista, että toinen tunee tulleensa ymmärretyksi, hyväksytyksi ja kohdatuksi. Anna aikaasi tasapuolisesti.
Tällaisessa dialogissa syntyvät selkeys, luottamus ja arvostus, ne puolestaan vahvistavat toimintakykyä, vastuullisuutta ja motivaatiota. Matkalla tavoitteisiin on jokaisen tärkeä tietää ja tuntea, että ei jää yksin!
